Sitten on se nurjapuoli. Tähän nurjaan puoleen olen ajoittain törmännyt mm.näyttelyissä ja olenkin saanut ihanasti vetää happea tämän pitkän taukoni aikana.
Tosiaan, en ole jaksanut keskittyä näyttelymaailmaan, koska minulla on nuo pienet kaksospojat joista toinen alkoi nukkumaan kokonaisia öitä vasta viime keväänä. Mutta nyt hyvin levänneenä palaan kyllä kehiin, kunhan aikataulut ym natsaa. Kyllä te tiedätte nää jutut. :)
Pentujen kasvattaminen monen epäonnistumisen jälkeen on henkisesti todella rankkaa. Miksi minä sitten kaiken jälkeen kuitenkin aina jaksan toivoa uusia pentuja?
Se uuden perheen ilo ja onni, kun saavat kauan kaivatun pennun vihdoinkin syliinsä. Se on ihan sanoinkuvaamaton tunne. Siitä tulee vaan niin hyvä mieli ja sitä toivoo pennulle koko elämäksi pelkkää hyvää.
Kasvatuksessakin on se nurjapuoli. Löytää se perhe joka ihan aidosti on kiinnostunut rodusta ja sen yhden pennun hyvinvoinnista. Se on aikamoinen haaste löytää hyvä perhe, se oikea, just sille yhdelle pennulle joka on oma yksilönsä. Koska toinen pentu on jo omanluonteensa kanssa tarvitsemassa ihan toisenlaista perhettä. Aika haastavaa, eikö?
Joskus tulee tilanne, kun jää miettimään, että valitsinkohan nyt perheen oikein. Joku asia jää vaivaamaan ja ajattelee sitten kuitenkin, että no ei siinä mitään ollut, kuvittelin vain. Ehkäpä se, että pennunostaja haukkuu toisen koiransa kasvattajan olisi pitänyt olla se varoitusmerkki. En ota töihinkään ihmistä joka haukkuu edelliset pomonsa.
No näin menin tekemään. Oma virheeni. Onneksi koira voi hyvin perheessä, mutta sitten on se nurjapuoli. Se mustamaalaaminen. Itse olen sitä mieltä, että asioista pitää aina pystyä puhumaan. Itse en tee yhtään pentuetta, josta itse en olisi valmis pentua ottamaan. Mun kriteereillä se on mielestäni jo aika paljon, koska noh, mä nyt osaan olla aika vaativa. Oman egon pönkittäminen valheellisen tiedon levittämisellä ei pitkälle kanna. Jossain vaiheessa se tulee vastaan.
Minulla ei ole mitään tarvetta olla kertomatta koirieni sairauksista pentujen ostajille. Jokaiselle kerrotaan faktat, mitä suvusta löytyy ja mistä ei voi olla varma. Olen allekirjoittanut kasvattajasitoumuksen jossa vannon tekeväni niin. Kaikki minut tuntevat tietävät, että otan sopimukset tosissani.
Minua vähemmän tunteville kerron, että minä en kasvata valmiiksi sairaita koiria. Eli en käytä sairaita yksilöitä kasvatuksessani. Monet minun kasvatusta seuranneet tietävät senkin, että lopetin nöffien kasvattamisen, koska en käyttänyt sijoitusnarttuani kasvatukseen. Se oli sen linjan loppu. Narttu oli kaunis ja terve, mutta en pitänyt sen luonteesta. Jos minä luonteen takia naaraan kasvatustyöstäni kokonaisen rodun jäähylle niin miksi ihmeessä ja mistä ihmeestä lähtee ajatus, että käyttäisin sairasta koiraa kasvatuksessani?
Joskus pennut sairastuu. Jotkut jopa kuolee. Toiset sairastuu vakavasti ja toiset vähemmän vakavasti. Mutta koskaan, siis koskaan, minulta ei lähde valmiiksi sairasta pentua kotoolta.
Se on hirveän surullista ja lamauttavaa, kun joku kasvateista sitten sairastuu.
Elämä nyt vaan on semmoista, että aina ei onnistu ja jotkut sairastuu. Ihan niinkuin ihmisilläkin. Se ei kuitenkaan oikeuta minua eikä sinua levittämään valheellista tietoa tai haukkumaan ketään epäluotettavaksi. En ole luottamustasi pettänyt. Olen tukena hyvinä ja pahoina hetkinä. Koiran elämän loppuun asti ja sen jälkeenkin, mutta vain jos sinä niin haluat.